Vuosien saatossa on käynyt ilmi, että MTK:ssa on monien yhteisten tavoitteiden lisäksi myös joukko vastakkaisiin suuntiin ajavia voimia. Mielipiteiden kirjo on toisaalta valtava sisäinen voimavara, mutta lopulta yhtenäisyys luo vahvuuden järjestölle. Jo eräs sotamarsalkka aikoinaan sanoi, että pahin vihollinen ei ole ulkoinen vihollinen vaan sisäinen vastakkainasettelu. Huonolla johtamisella vastakkainasettelulle syntyy helppo kasvupohja. Niin ei saisi koskaan päästää käymään. Ei etenkään tilanteessa, jossa ulkoiset muutokset ravisuttavat toimintaa koko ajan ja merkittävällä tavalla. Silloin yhtenäisyys korostuu.
Maatalouden heikentynyt kannattavuus synnyttää vastakkainasettelua
Perinteisesti ristiriitoja on ollut maataloudessa, milloin tukialueiden välillä ja milloin tuotantosuuntien välillä. Ja lähes kaikki kulminoituvat tukipoliittisiin vääntöihin. Tätä tapahtuu sitä enemmän mitä huonompi on elinkeinon kannattavuus. Kun hätä on suuri, siitä jaettavissa olevasta eurosta käydään yhä kovempaa taistelua. Onnistunut tukipolitiikka on tärkeä perusta, mutta markkinoiden kautta liikkuu euroista noin 10 mrd. euroa. Se on merkittävästi enemmän kuin julkinen tuki, joka on vähän alle 2 mrd. euroa. Siksi markkinaedunvalvontaan on eri keinoin panostettava vahvasti ja tämä edellyttää uusia näkökulmia edunvalvontaan.
Taloudellisia resursseja kyetään ohjaamaan ruokaketjussa heikoimmassa asemassa olevalle maataloudelle myös lainsäädännöllä ilman suoraa vaikutusta julkisiin menoihin. Lähtökohtana tulee olla tasapainottaa neuvotteluvoimaa ketjun sisällä osapuolten välillä, jolloin luodaan tasapuolisemmat edellytykset rahavirtojen jäämiseen aiempaa enemmän maatalouteen. Tämä on yksi esimerkki markkinaedunvalvonnasta ja tarvittavat muutokset ovat yhteiskunnan vastuulla, koska vain sillä on lainsäädäntövalta. Markkinaedunvalvonta on paljon muutakin, mutta lainsäädäntö asettaa raamit markkinoiden toiminnalle. Siksi sen rooli on keskeinen.
Samalla on perusteltua käynnistää keskustelu myös julkisen tuen nostamisesta elinkeinolle tilanteessa, jossa turvallisuuspoliittiset kysymykset nostavat rooliaan. On muistettava, että itsenäisyyttä ei ole ilman omaa ruokaa. Kasvavalla julkisella tuella voidaan nostaa ruokaketjun valmiutta kohdata kriisejä ja siten turvata kansakunnan itsenäisyyttä. Valtiontaloudessa rahalle löytyy kyllä ottajia ja rahaa pitää suunnata kansakunnan kokonaistilanne huomioiden, vastuullisesti. Ruokaketjun kestävyys on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista myös turvallisuuspolitiikassa. Ja turvallisuuden vahvistamiseen resursseja kohdennetaan tulevina vuosina aiempaa enemmän, hyvästä syystä.
On myös edellytettävä valtiovallalta selkeitä numeraalisiin kannattavuuden parantamistavoitteisiin nojaavia ruokastrategioita. Sanalliset hienot tavoitteet eivät riitä. Tarvitaan konkretiaa, vaikutusarvioita ja vahvaa toimeenpanoa. Ja jos tämä ei muilta onnistu, niin MTK ottakoon aloitteentekijän rooliin. Se voisi sen ottaa joka tapauksessa.
Kun kannattavuus paranee elinkeinossa, antaa se vahvempaa pohjaa myös järjestön sisäiselle yhtenäisyydelle. Joka tapauksessa vahva johtajuus, jossa huomioidaan koko Suomi, kaikki tukialueet ja tuotantosuunnat, on keskeistä. Pitää olla luottamusta synnyttävää vahvaa johtajuutta.
Perinteisen MTK kentän ja mukaan tulleen MHY kentän välille rakennettava luottamus
Viime aikoina toinen ristiriidan alue on syntynyt julkisuudessa olleiden tietojen mukaan MHY kentän ja perinteisen MTK:n välille. En tunne tämän yhdistymisen syntyhistoriaa. Tarkoitusperät luulen tuntevani. MTK:n jäsenmäärän laskulle ja sen myötä jäsenmaksukertymän alenemalle on tätä kautta haettu ratkaisuja ja toisaalta MHY kenttä on hakenut vahvempia hartioita toimintansa kehittämiseen.
Vertailukohtia voi taas hakea yritysmaailmasta. Kun kaksi yritystä menee yhteen tai toinen yritys ostaa toisen, vaatii se huolellista etukäteissuunnittelua, jotta hyödyt saadaan irti. On oltava vahva pohja yhdistymiselle. Etukäteen on sovittava roolitukset, resurssointi ja roolit. Ja oltava vakuuttunut siitä, että yhdistyminen on järkevää ja yhdessä tekeminen synnyttää enemmän hyvää kuin erikseen toimien. Usein osapuolten on tultava vastaan suhteessa toisiinsa, mutta kun ratkaisu on haettu, sitten katsotaan samaan suuntaan. Jälkikäteen käytävät pelit ovat usein kalleimpia ja synnyttävät vahinkoa koko toimintaan.
Olen vakuuttunut siitä, että tässäkin asiassa löytyy ratkaisu. Kun uskotaan, että yhteistyö hyödyttää kaikkia ja kokonaisuutta ja on aitoa tahtoa, ratkaisut löytyvät. Yhdessä voidaan rakentaa uutta, aiempaa vahvempaa edunvalvontaa, jäsenistön ja järjestön edustamien elinkeinojen hyväksi.
Asiat ovat ajautuneet ”konkeloon”, mutta se pitää nyt purkaa!
Maat, metsät ja maaseutu, ne ovat yhdessä enemmän kuin kukin erikseen. Vastakkainasettelun poistaminen ja yhtenäisyyden rakentaminen on yksi tärkeimmistä tulevan puheenjohtajan tehtävistä. Uutisia lukiessa tuntuu joskus siltä, että järjestön sisällä joitakin asioita on kaadettu metsätermein ”konkeloon”. Kuten metsähommissakin, ”konkelon” purkaminen vaatii huolellisuutta, mutta myös määrätietoisuutta. Malttia pitää olla mutta vaaditaan kokemusta ja vahvaa johtajuutta, kun suunnataan katsetta järjestössä samaan suuntaan.