Onko niitä lampaita pakko pitää ulkona yöllä? Tällaiseen kysymykseen itse törmäsin, kun karhu kävi vierailulla kotimme pihapiirissä viime viikolla ja päätti nälissään ja viettiensä vetämänä tappaa muutaman lampaan laitumelta. Suurpedoillakin on nälkä ja omat alkukantaiset viettinsä, se on selvä. Mutta suurpedoilta on kadonnut ymmärrys siitä, että kotien pihapiireihin ei kannata mennä eikä tulla ja ruoka kannattaa ottaa syvistä metsistä, sillä ruokaa siellä kyllä on. Tällä kertaa asialla ei ollut susi eikä ilves, joita molempia löytyy runsain mitoin myös täällä lounaiskolkassa Suomea, mutta karhut ovat täällä harvinaisempia, päinvastoin kuin itäisemmissä osissa Suomea. Ilmeisesti idässä on tulossa ruuhkaa yhä enemmän. Ja yhä suurempi osa karhuista lähtee levittäytymään länteen. Ei tämä nyt ollut ensimmäinen karhu täällä lännessä, mutta näin keskellä tiiviisti asuttua maalaiskylää niitä on todella harvoin nähty. Itse en tiedä yhtään tapausta tätä ennen ainakaan tältä omalta kotikylältä. Ilveksiä sen sijaan pyörii kylän raitilla tavan takaa, eikä sudetkaan todellakaan ole harvinaisia.
No nämä lampaat olivat kesälampaita ja siten kyse ei ollut suuresta elinkeinotoimintaan liittyvästä vahingosta niin kuin monen muun kohdalla on käynyt. Joka tapauksessa jonkinmoinen henkinen tragedia niille lapsille, jotka lampaita ovat täällä hoivanneet. Mutta ”elämä on”, niin kuin on tapana sanoa. Mutta onko elämän maaseudulla pakko olla näin? Joku tosin kysyy, ”onko maaseudulla sitten pakko asua” jos ei sulata suurpetoja kotien lähellä. Tätäkin on kuultu. Eikö ihminen sentään aseta suurpedoille rajat niin että tietävät missä kannattaa liikkua? Maaseudulla ei näy virkavaltaa suurin joukoin paikalla, jos joku suurpeto näyttäytyy kotien lähistöllä. Karkotusluvan saa ja karkottaa saa esimerkiksi ”huutamalla”, jos suurpeto vielä palaa ja näyttäytyy kodin lähellä. Mistähän näinkin salliva karkotustapa on keksitty?
No mennään itse asiaan. Suurpetoasiassa on tehty hartiavoimin töitä sen puolesta, että myös suurpetoja, kuten useita metsän eläimiä, voitaisiin metsästää. Tarkoitus ei ole tappaa suurpetoja sukupuuttoon, vaan hoitaa suurpetokantaa siten, että se ei kasva liian suureksi. Samalla suurpedot taas alkavat ymmärtämään, että ihmisasutuksen lähelle ei ole syytä mennä. Ja maaseudullakin monet elinkeinot ja eläminen yleisesti saa sille kuuluvan oikeutuksen. Olen ymmärtänyt, että EU tasolla on jo tehty muutoksia lainsäädäntöön, jotka vievät asiaa oikeaan suuntaan ja seuraavaksi on oman eduskuntamme vuoro toimia. Toivoa todellakin sopii, että eduskunnan kesätauon jälkeen tästä asiasta otetaan kunnon ote ja laajalla rintamalla tehdään päätökset, jotka mahdollistavat kannanhoidollisen metsästyksen koskien kaikkia suurpetoja. Kaikkia ei ammuta, mutta pidetään populaation koko hallittavissa olevana ja samalla saadaan istutettua suurpetoihin taasen terve ihmisarkuus. Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, mutta syvälle metsiin eikä kyliin ja kotien pihapiireihin. Tämän luulisi olla selviö kaikille. Tämä on myös kansalaisoikeus maaseudulle ja sen ihmisille ja maaseudun nyt suurpetojen vuoksi vaarassa jo pitkään olleille elinkeinoille. Järki käteen nyt kun se on mahdollisuus tehdä ja ilman turhia viivytyksiä.