Lounais-Suomeen ollaan puuhaamassa yli 11 000 ha Lounaismaan kansallispuistoa, joka muodostuisi pääosin jo nyt jonkinasteisen suojelustatuksen omaavista valtion omistamista alueista. Ei siinä mitään, luonto ja sen säilyttäminen tulevillekin sukupolville on hyvin tärkeä osa yhteiskuntaa. Siksi valtio on ollutkin jo aiemmin liikkeellä ja perustanut suojelualueita eri puolille Suomea. Myös täällä Lounais-Suomessa. Yksityiset henkilöt ovat myös esimerkiksi Helmi- ja Metso -ohjelmien myötä vapaehtoisesti ja korvausta vastaan suojelleet omia maa-alueitaan. Ja huolimatta niin kutsutusta jokaisenoikeudesta, nämä suojelualueet varmasti lisäävät virkistysarvoja ja mahdollistavat osaltaan luontoyhteyden pysymisen ihmisessä jokaisenoikeuden mahdollistamaa luonnon virkistyskäyttöä vahvempanakin.
Muodostusalue tuo mukanaan harmaan suojelun
Suurimmat ongelmat liittyvät näissä hankkeissa siihen, että karttaan piirretään tässä vaiheessa puhuttua kansallispuistoaluetta huomattavasti suurempi, niin kutsuttu muodostusalue. Sen sisällä on mahdollista operoida, kun tällainen alue on ensin määritetty. Tämän alueen sisällä on suunnitellun Lounaismaan kansallispuiston osalta pirstaleina jo suojellut valtion metsät. Varsinaista nyt puhuttua kansallispuistoaluetta suurempi pinta-ala näiden valtion jo suojeltujen alueiden välissä on yksityisten omistamia metsiä ja maita. Nyt kun tällaisia ”viivoja” piirretään karttaan, on jo historia opettanut, että ne alkavat vähitellen toteuttaa itseään. Tämä on varmasti tarkoituskin, joskaan sitä ei nyt ääneen tässä vaiheessa haluta sanoa.
Tässäkin, kuten nykyään monessa muussa, niin sanotut hankkeen dynaamiset vaikutukset alkavat vähitellen viemään pohjaa näiltä yksityisillä mailla harjoitettavilta elinkenoilta, erityisesti metsätaloudelta. Kun yksityisten omistamat metsät ovat kansallispuiston muodostusalueen sisällä, ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi jo sanoa, että ajan kuluessa metsäyhtiöt eivät halua ostaa puuta kansallispuiston muodostusalueen sisältä. Ja näin tapahtuu, koska julkinen paine joidenkin ryhmien taholta, muodostuu liian suureksi maineriskiksi metsäyhtiöille.
Kansallispuistohankkeen positiivisina puolina mainitaan myös, että se mahdollistaa uuden elinkeinotoiminnan syntymistä muodostusalueelle. Näin varmasti on, mutta epäilen, että jos tehdään vaikuttavuusarviot hankkeen dynaamisista vaikutuksista elinkeinotoimintaan kaikki riskit ja mahdollisuudet huomioiden, tulos on raskaasti tappiollinen niin kansantalouden kuin alueella olevien yksityisten elinkeinonharjoittajien kannalta. Ja ongelma ei siis ole itse kansallispuisto. Ongelman tekee niin kutsuttu karttaan piirretty muodostusalue, joka alkaa vähitellen luomaan paineen myös alueella oleville yksityisten omistamille maille. Syntyy tässäkin tapauksessa suojelualue, joka ei ole virallisesti suojeltu, mutta jolla toiminta tehdään yhteiskunnan paineesta vahvasti rajoitetuksi. Syntyy jo usein julkisuudessakin kirjoitettu harmaan suojelun ilmiö.
Troijan hevonen
Tämäkin aihe on hyvin omakohtaista, sillä pääosa oman sukutilani maista on tämän muodostusalueen sisällä. Ja niin on monen monen muunkin maat ja metsät. Olen itsekin hyödyntänyt Metso -ohjelmaa ja vapaaehtoisesti suojellut alueita, joilla on luontoarvoja ja joilla aktiivinen metsätalous ei ole taloudellisesti järkevää. Ja jokasyksyisiä vieraita omissakin metsissänikin ovat jokaisenoikeudella kulkevat marjastajat ja sienestäjät. Ja hyvä niin, hienoa että metsän antimia hyödynnetään.
Mutta tämäkin hanke, ja erityisesti jo puhuttu muodostusalue, on kuin Troijan hevonen Se tulee hiljaa sisään ja alkaa vähitellen nakertamaan elinkeinoa. Siksi tällaista ei pidä sallia. Valtion jo suojelluista alueista varmasti voidaan muodostaa kansallispuisto, jos se jotakin auttaa, mutta siihen se saa jäädä. Sen lisäksi, jos yksityiset haluavat omia maitaan ja metsiään suojella, niin näin luonnollisesti voi tapahtua. Se on jokaisen oma päätös. Siksi valtiolla on ollut Metso- ja Helmi -ohjelmat. Ja näiden kaltaisten ohjelmien on tärkeä jatkuakin.
Näitä vastaavia tapauksia on todennäköisesti pitkin Suomea, en tunne riittävästi, mutta yksityisen omaisuuden suojan kannalta tilanne lienee sama. Tämä on myös MTK:lle yksi keskeisimmistä tehtävistä, pitää huoli siitä, että harmaa suojelu ei pääse sisään. Ja siitä lähtökodasta, että yksityisen omaisuuden suoja on loukkaamaton. Ja suojelut perustuvat vapaaehtoisuuteen. Ja täysimääräisiin korvauksiin.