MTK:n pitää myydä omistuksensa pois elintarviketeollisuudesta ja keskitettävä taloudelliset resurssinsa tuottajien hyväksi. Tällaisiakin kannanottoja on kuultu, kun on haettu ratkaisuja maatalouden huonoon kannattavuuteen. Olen itse tästä asiasta täysin päinvastaista mieltä. MTK:n ja tuottajien on syytä olla mukana elintarvike- ja myös metsäteollisuudessa vahvoina omistajina. Tästähän kaikki lähti, useissa tapauksissa jo yli 100 vuotta sitten. Maataloustuottajat kokivat tarpeelliseksi perustaa yhdessä teollisuutta luomaan jalostusarvoa maatalouden tuotteille ja luomaan uusia markkinakanavia niille. Väitän, että tämä on ollut hyvin tärkeää myös maatalouselinkeinon kehittymiselle ja on sitä edelleen tästä eteenpäin. Tämän päivän esimerkkeinä mm. Valio, Atria, HK, Raisio, Apetit.
Suureen osaan tuottajien omistamasta teollisuudesta on tullut mukaan muitakin omistajia. Näin on saatu tarpeelliseksi katsottua pääomaa, jolla yhtiöitä on voitu kehittää eteenpäin kovassa kilpailussa. Kun näin on tapahtunut, ei tosin kaikissa yhtiöissä, on otettava huomioon lakien mukaisesti myös muiden omistajien odotukset. Hekin ansaitsevat korvauksen sijoittamalleen pääomalle. Mutta näissäkin tilanteissa tuottajat voivat säilyttää strategisen ohjausvaltansa. Ja se on hyvin tärkeää, jotta nämä yritykset ovat myös tulevaisuudessa rakentamassa suomalaisen maa- ja metsätalouden tuotteisiin nojaavia strategioita. Rohkenen väittää, että erityisesti tällaisina epävarmoina maailmanpoliittisina aikoina juuri se on strategisesti erittäin hyvä lähtökohta omistajien taustasta riippumatta.
Liian usein mielestäni näkee mielipiteitä, jotka laittavat tuottajien omistajuuden ja muiden omistajuuden vastakkain. Kun rakennetaan pitkäjänteistä kykyä tuottaa omistaja-arvoa, olen sitä mieltä, että tämä vastakkainasettelu on turhaa. Omistajuus tuo paitsi valtaa, se tuo myös vastuuta. Aina ei onnistuta, ja sitäkin on vuosien saatossa esimerkkejä, mutta myös menestystarinoita. Mutta miten saadaan eri omistajaryhmät katsomaan samaan suuntaan. Tämä on erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys, erityisesti kun tarkastellaan pörssilistattuja, osin tuottajien omistamia yhtiöitä, joissa myös institutionaaliset ja finanssisijoittajat ovat mukana. Yhteensovittaminen onnistuu strategisella omistajaotteella, selkeällä roolijaolla ja yhteisellä intressipohjalla. Tässä avaintekijät:
1. Yhteinen tavoitepohja luo perustan
Sekä tuottajat että sijoittajat haluavat yhtiön olevan vakavarainen, kasvava ja kilpailukykyinen. Yhtiön menestys hyödyttää molempia – mutta näkökulmat ajurien suhteen voivat erota: sijoittajaa kiinnostaa erityisesti pääoman tuotto ja osinkovirta, tuottajaa kiinnostaa edellisten lisäksi myös raaka-aineen kysyntä, hinta, jalostusketjun ohjaus ja pitkäjänteisyys
2. Tuottajaomistajien ohjausvalta perustuu rakenteeseen, ei määrään
Tuottajat eivät välttämättä omista enemmistöä, mutta he voivat säilyttää strategisen ohjauksen:
Osuuskuntien kautta omistus hajautuu mutta vaikuttaa yhtenäisesti. Hallituspaikat, omistajastrategia ja äänivallat. Tärkeää on, että tuottajat ovat järjestäytyneet ja johdonmukaisia. Yhteistyö muiden pitkäaikaisten omistajien kanssa tuo vakautta
3. Pitkäjänteinen omistajastrategia on voimaa
Tuottajilla täytyy olla selkeä, julkilausuttu omistajatahto: Mitä omistuksella halutaan saavuttaa? Miten turvataan tuottajien asema arvoketjussa, vaikka omistus olisi hajautettu? Tätä tahtoa viedään eteenpäin osallistumalla aktiivisesti yhtiökokouksiin, hallitustyöhön ja strategiatyöhön.
4. Sijoittajia sitoutetaan yhteiseen näkemykseen
Esitetään tuottajaomistajuus vahvuutena, ei esteenä. Se tuo vakautta, vastuullisuutta ja pitkäjänteistä arvonluontia. Rakennetaan sijoittajatarina, jossa tuottajien mukanaolo turvaa raaka-aineen saatavuuden ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden
5. MTK:n rooli
Tuottajat säilyttävät ohjausvaltansa yhteisomisteisissa yhtiöissä vain, jos he toimivat yhtenäisesti, pitkäjänteisesti ja strategisesti. Ohjaus ei vaadi enemmistöä, mutta se vaatii osaamista, järjestäytymistä ja selkeän suunnan.
MTK:n tehtävä on vaikuttaa tähän ja tukea tätä. Varmistaa, että me emme ole mukana ”vain mukana” vaan mukana tavoitteellisesti omine ajatuksinemme ja oikeassa roolissa. Yhteisomistus on mahdollisuus, kun tiedämme, mitä haluamme ja miten sen saavutamme. Siksi on hyvin tärkeää, että tuottajilla on selkeät omistajastrategiat omistamissaan yhtiöissä, ne on kommunikoitu selkeästi ja ne vaikuttavat ensi sijassa yhtiöiden strategisiin valintoihin. Se turvaa sitä, että Suomessa on tulevaisuudessakin maatalouden tuotteita jatkojalostavaa teollisuutta, jolla on laajat markkinointikanavat. Ja kuten jo alussa kirjoitin, rohkenen väittää, että erityisesti tällaisina epävarmoina maailmanpoliittisina aikoina, juuri suomalaiseen maa- ja metsätalouden tuottamaan raaka-aineeseen nojautuminen on erittäin hyvä lähtökohta yhtiöille omistajien taustasta rippumatta.
Omistajuus edellyttää myös pääomaa. Siksikin maatalouden kannattavuuden korjaaminen on hyvin tärkeää. Joskus saattaa tulle eteen tarve pääomittaa yhtiöitä. Nykyinen maatalouden kannattavuustaso ei ole riski vain tilojen oman toiminnan jatkuvuudelle, se tuo myös strategisen riskin liittyen omistajuuden pysymiseen pitkällä aikavälillä. Ja se on myös riski yhtiöiden raaka-aineen saatavuudelle.
6. Vahvalla vuoropuhelulla yhteistä kilpailukykyä
Teollisuuden ja maatalouden kohtalonyhteys on selvä. Kumpikin tarvitsee toisiaan. Tasaveroiseen vuoropuheluun on pystyttävä ja sitä on käytävä kokonaisuuden kilpailukyvyn kehittämiseksi. Tässäkin vuoropuhelussa omaa asiaansa saa ajaa ja omaansa pitää puolustaa, kokonaisuuden kilpailukyvyn kehittämiseksi. Tätä osaamista myös MTK:ssa pitää olla. Kun kohtalonyhteys on selvä, ei MTK voi olla sivussa vaan mukana vaikuttamassa. Suoraan omalla omistuksellaan ja haastaen sekä tukien jäsentensä omistamia osuuskuntia niiden tärkeässä työssä. Kuitenkin omaa asiaansa vahvasti esiin tuoden. Tämä näkyy tilojen arjessa vakaana kysyntänä ja vahvistuvina tuottajahintoina.